Eri koulutustavat esiteltynä lyhyesti – sivu 2

  • Sähköisten apuvälineiden käyttö

Joskus kouluttajat päättävät rakentaa koulutusten tietyn apuvälineen ympärille. Tällaisia apuvälineitä ovat esimerkiksi sähkökaulapanta, joka on Suomessa kielletty koirankoulutuksessa kokonaan. Näitä pantoja käytetään kuitenkin tietyissä maissa vielä paljon, ja niitä on monia erilaisia. Perinteinen sähkökaulapanta on kouluttajan hallittavissa, eli sillä voidaan antaa pieni sähköisku koiralle myös kauempaa. Panta voi myös reagoida esimerkiksi haukkumiseen, jolloin sen tehtävänä on ehkäistä tätä toimintoa. Myös kaulapanta-aita yhdistelmiä myydään, jossa koiran sähkökaulapanta reagoi koiran yritykseen ylittää rajattu alue ja lähettää tälle matalan sähköiskun sen tullessa liian lähelle aidan rajaa. Lievempiä versioita näistä apuvälineistä on esimerkiksi Suomessakin sallittu sitruunapanta, sekä erilaiset värinäpannat.635968833574453889-1988634137_servicedog3

Erityisesti sähköpantojen käyttö on aiheuttanut koirankouluttajien keskuudessa vilkasta keskustelua, ja suurin osa kouluttajista vastustaakin näiden käyttöä. Tukijat väittävät, että koulutus mahdollistaa koiran hallinnan myös pitkillä etäisyyksillä, ja näin vähentää esimerkiksi auton alle jäämisen riskiä. Samalla pystytään poistamaan ympäristön palkitsevat toiminnon, kuten jäniksen jahtaamisen. Sähkökaulapantojen tukijat ovat myös sitä mieltä, että metallisten kuristuspantojen käyttö on huomattavasti haitallisempaa koiran terveydelle. Tämän koulutustavan vastustajat kritisoivat sähkökaulapannan aiheuttamia fyysisiä sekä psyykkisiä traumoja, joita verrataan koiran terveyden tahalliseen vahingoittamiseen.

  • Laumahierarkiakoulutus

1940-luvulla alkanut laumakoulutus perustaa ideansa koiriin susieläiminä. Koska luonnossa sudet elävät laumoissa, joissa on selvät johtajansa, metodin kannattajat pyrkivät siirtämään roolin ihmiselle muokatakseen koiran käyttäytymistä. Usein koulutukseen mielletään vahva dominointi tai negatiivinen fyysinen pakote. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkea laumakoulutuksessa, vaan koulukunta on jakautunut kahteen eri luokkaan: niihin, jotka kannattavat fyysistä dominointia; ja niihin, jotka kannattavat hellempää lähestymistapaa. Laumahierarkiakoulutuksessa ei pyritä opettamaan koiralle erityisempiä temppuja, vaan tarkoitus on saada siitä mahdollisimman rentoutunut yksilö, joka nauttii elämästään ilman vastuuta tai pelkoja.

Tämän koulutustavat vastustajat perustavat mielipiteensä väitteelle, että koirat ovat kauan aikaa sitten eronneet susista, eikä niillä ole enää suurtakaan yhtäläisyyttä. Samalla vastustajat ilmaisevat huolensa dominoinnin aiheuttamaa henkistä painostusta kohtaan. Tukijat puolestaan vetoavat lukuisiin tutkimuksiin myös katukoirien kohdalla, jotka tukevat laumahierarkia käsitystä, sekä sitä seikkaa, että susi ja koira ovat edelleen niin läheisesti sukua, että pystyvät tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Samalla painotetaan sitä, ettei lauman johtajan aseman vieminen tarkoita toisen dominointia negatiivisessa mielessä, sillä tarkoitetaan vastuun poistamista eläimeltä, joka ei kykene ympäristöään kunnolla ymmärtämään, ja näin vastuun siirto ihmiselle pyrkii viemään koiralta myös stressin pois.