Koirankoulutus 1900-luvulta nykyaikaan

  • Toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen vahva kaupungistuminen tuki tottelevaisuuskoulutuksen kehittymistä, koska koira oli kaupunkiympäristössä oltava hallinnassa, ja sen oli totuttava erilaisiin tilanteisiin sekä ärsykkeisiin. Tämä vahvisti Koehlerin tottelevaisuuskoulutuslinjauksen etenemistä. Koehlerin koulutussuuntaus sisälsi positiivisen palkkauksen lisäksi negatiivisia pakotteita, jotka olivat kuitenkin huomattavasti hellempiä verrattuna aikaisempiin metodeihin. Näihin kuuluivat esimerkiksi remmin nopea nykäisy sekä heittoketjun käyttö. Tämä koulutustapa on luonut pohjan monille nykyisille tottelevaisuusmetodeille.

Tottelevaisuuskoulutukseen liitettiin myös palkitseminen sekä toiminnon vahvistaminen tavalla, jota muut koulutukset eivät olleet vielä täysin kattaneet. Tämä oli yksi suuri askel lähemmäs niitä koulutustapoja, joita nykyään käytetään. Samalla tutkittiin myös koiran eri ikävaihteita suhteessa sosiaalisuuden sekä oppimiskyvyn kehittymiseen.

Ensimmäinen televisioon oman koirankoulutusohjelman saanut koirankouluttaja oli englantilainen Barbara Woodhouse. Samaan aikaan useat uudet koirankouluttajat nousivat esille ympäri maailmaa, julkaisten omia kirjojaan ja oppaitaan asian tiimoilta. Pieniä kehitysaskelia otettiin eteenpäin eri asioissa ja esimerkiksi 1980-luvulla järjestettiin ensimmäiset pentukoulutukset alle beagle-eating-watermelon-1kuusikuukautisille pennuille. Tämä johti parempaan ymmärrykseen koiran sosiaalistamisvaiheiden sekä oppimisvaiheiden tutkimuksessa.

Vuonna 1992 klikkeri esiteltiin koirankoulutusseminaarissa, ja samalla myös operanttikoulutus pyrki viemään metodiaan eteenpäin, kertomalla positiivisen vahvisteen eduista ja negatiivisen pakotteen haitoista.

  • 2000-luku

2000-luvulta alkaen koirankoulutus on noussut suureen suosioon. Uusia aiheeseen liittyviä televisiosarjoja luodaan jatkuvasti ja kirjakaupat ovat pullollaan alan oppaita jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan karvakuonojen aiheuttamaan ongelmaan. Koska digitaalinen aikakausi on tuonut yhä enemmän mahdollisuuksia koiranomistajien sekä kouluttajien ulottuville, ovat useat alan ammattitahot yrittäneet lievittää esimerkiksi televisio-ohjelmiin liittyviä kohuja muistuttamalla katsojia olemaan kriittinen tietoa kohtaan.

Vaikka jokaisen ohjelman tarkoitus onkin kyseisen kouluttajan mainostaminen ja kyseisen koulutustavan paremmuuden todistaminen, on ohjelmat luotu pääsääntöisesti vain viihteen vuoksi. Kaikkea niistä ei tule ottaa kirjaimellisesti, vaikkakin moni koiranomistaja on löytänyt itselleen hyödyllisiä vinkkejä. Tiedonkulun parantuminen on myös saanut aikaan useita kotikouluttajia; lähes jokaisella television omistavalla henkilöllä on usein mielipide siihen, miten koira tulisi kouluttaa. Näiden kotikouluttajien neuvot voivat luoda paljon ongelmia, koska asiaa on lähdetty ratkaisemaan ilman pätevää tietoa sen syistä tai ratkaisukeinojen seurauksista.